Otteluennakko

Puolivälierät käyntiin tiistaina

Kolmella voitolla juhlat jatkuvat.

Cocks (1) – ÅIFK (8)

Vuoden tauon jalkeen runkosarjan valtiaaksi palannut riihimäkeläisjoukkue lähtee pudotuspeleihin suurimpana mestarisuosikkina. 24:ään peliin mahtui ainoastaan kaksi pistemenetystä, tappio Karjaalla ja tasuri HIFK:n vieraana. Tilastotahrat sattuivat sydäntalvella, joulutauon kummallakin puolen. Joulutauon aikana Cocks kuitenkin valloitti Suomen Cupin, joten pelillisestä notkahduksesta ei ollut kyse.

Sarjassa syntyi joukkueista kirkkaasti eniten maaleja (813), koko liigan ykköspyssyn Teemu Tammisen (240) johdolla. Leveyttä on riittämiin ja sekä puolustuspelaaminen että veskaritkin ovat kunnossa. Samaan tahtiin kun Kristo Järven heittokäsi lämpenee, niin lumi alkaa sulaa.

ÅIFK:lla on odotuksiin nähden heikko kausi alla, paikka puolivälieriin varmistui vasta kalkkiviivoilla. Se saattaa olla ÅIFK:n ase Cocksia vastaan lähdettäessä. Joukkueella on vain voitettavaa, sillä kaikkien odotukset lepäävät ennakkosuosikkien harteilla. Turkulaiset voivat pelata paineettomassa tilassa, käytännössä ensimmäistä kertaa koko kaudella.

Maalivahtipeli on ehkä jopa piirun verran terävämpää kuin Cocksilla, mutta puolustus ei kestä vertailua ja hyökkäyskin on liiaksi kahden miehen (Olev Eensalu, Andreas Nyström) varassa. Joukkueet päättivät runkosarjan keskinäiseen kohtaamiseen Riihimäellä, peli päättyi maalein 37-26 (18-16).

 

Dicken (2) – SIF (7)

Dicken juhlii kauden aikana 80-vuotistaivaltaan ja kirkkaimmat mitalit ovat varmasti ainoa tavoite, vaikka siitä ei ääneen kailotetakaan. Runkopelaajat osaavat voittaa, vielä jopa yhdessä. Paidan väri monella pelaajalla kahtena edelliskeväänä on vain ollut toinen. Finaalipaikka on kuuden voiton päässä ja kova nimilista tarjoaa siihen kyllä edellytykset. Nopeassa pelitavassa hyökkäyksiin lähdetään terävästi ja jokainen pelaaja on maalintekouhka.

Runkosarjan viimeiset kierrokset sujuivat lauttasaarelaisten osalta mollivoittoisesti, mutta syitä siihen on varmasti  useita. Suurin varmasti se, että runkosarjan voitto lipesi, mutta toisaalta kotietukin varmistui jo varhaisessa vaiheessa.

SIF:n viime kausi päättyi inhottavasti tappioon pronssiotteluissa. Kesän aikana miehiä tuli ja meni kuin Stockan ovissa, eikä se voinut olla näkymättä pelissä. Vielä kauden aikanakin on miehistössä tapahtunut muutoksia. Ilahduttavaa on toisaalta se, kuinka monta seuran omaa A- ja B-junioriakin on saanut vastuuta. Nyky-SIF onkin parhaimmillaan vasta tulevina vuosina. Kaikki kolme keskinäistä kohtaamista meni Dickenille. Vaarana että sama toistuu?

 

HC West (3) – HIFK (6)

HC West on kaikesta huolimatta hallitseva mestari, vaikka tilanne on aivan toinen kuin viime keväänä. Silloin pleijareihin lähdettiin ennakkosuosikkeina. Vajaa kourallinen edelliskausien avainpelaajaa sekoitettuna nuoriin, nälkäisiin ja eliittivalmennusta nauttiviin liigatulokkaisiin on kuitenkin resepti, joka on toiminut ennenkin.

Puolivälierävastus HIFK kaatui runkosarjassa kolme kertaa, tiukin vääntö pelattiin Helsingin Urheilutalolla 22-24. Kotietu nouseekin tässä ottelusarjassa merkittävään asemaan. West ei viihdy Urheilutalon kapeassa kaukalossa, toisaalta HIFK ei ole koskaan napannut pistettäkään Kauniaisten luolasta.

HIFK:n edellisestä välieräpaikasta on liikaa aikaa. Ennakkoon ajateltuna tänä keväänä piti olla se iskun paikka. Uudet ja raikkaat Kenneth Bäcklundin valmennusmetodit sekä pari täsmähankintaa parketille. Joukkueen kasaaminen kesti kuitenkin arvioitua kauemmin ja syksy oli sen vuoksi tahmea. Silti, synkkää helmikuuta lukuun ottamatta, peli on ollut ehjää läpi kauden.

Potentiaalisesta iskukyvystä kielii kotitasuri Cocksin kanssa ja runkosarjan päättäminen kahteen vakuuttavaan voittoon(BK-46, Atlas). Silti, se historiallinen vierasvoitto pitäisi ottaa? Jos West menee jatkoon, on seuraavaksi todennäköisesti Dicken vastassa.

 

BK-46 (4) – Atlas (5)

Karjaalla pelaa jo paljon minityttöjä ja -poikia, jotka eivät edes tiedä, että on olemassa muita puolivälierävastustajia kuin Vantaan Atlas. Kuluva kevät on neljäs peräkkäinen mittelö joukkueiden kesken ja sarjojen kaikki edelliset voitot ovat menneet Atlakselle. Jan Källmanin luotsaama porukka vahvistui huomattavasti kesän aikana ja joukkue on tasapainoisemmin roolitettu edelliskausiin verrattuna.

Jopa runkosarjan kolmostila oli pitkään haarukassa, kolme viimeistä kierrosta meni kuitenkin voitoitta ja neljäs sija jäi käteen. Vaativa karjaalaisyleisö vaatii omiltaan jatkopaikkaa.

Atlas heikkeni Kristo Järven verran viime keväästä ja “korvaavaa tuotetta” on markkinoilta hankala löytää. Hetkittäin vaikuttaa myös siltä, että vantaalaiset surffaavat vuoden takaisella hiipuvalla aallolla. Samanlaista sataprosenttista sitoutumista haalarihommiin ei ole kauden aikana löytynyt ja pelikurista lipsuminen on näkynyt pistemenetyksinä. Eikö joukkueen sisällä uskota finaalipaikan uusimiseen?

Keskinäiset ottelut päättyivät tasan. Kummallekin voitto viiden maalin marginaalilla ja kerran pelattiin tasapeli, näin siis maalierokin tasan. Selvää on, että sarjasta tulee pienten marginaalien vääntö, jota tuskin katkaistaan suoraan kolmessa ottelussa. BK-46 on hiuksenhieno suosikki.